Lukija,
Ovi on edessäs kiinni.
Pane käsi oven ripaan,
avaa ovi varovasti.
Tulet tupaan suureen,
se on minun elontupa.
Lankut on pitkät lattialla
kesti kulkea kuusikymmentä vuotta.
Tuvassa monet meinigit,
tapahtumat toisenlaiset.
Käy
sisään,
astu peremmälle.
Olet minun maailmassani,
katso elontupani toimintaa,
kuuntele ajatusta yksinäisen,
seuraat siellä sisintäni
kuljet kanssani kahden
minun aikani ajatuksissa,
Ellun elonpäivissä.
Näillä sanoilla tutkielmani päähenkilö kutsui
minut kirjoitustensa maailmaan. Vastasin kutsuun, luin melkoisen määrän
kirjeitä, päiväkirjoja ja muistelukirjoja. Tästä
yhteistyöstä syntyi elämäkerrallinen yksilötutkimus
(2001) savolaisesta opettajanaisesta Elma Lyyrasta (1930-1994). Tutkimus
jatkuu edelleen.
Olen opiskellut
Helsingin yliopistossa folkloristiikkaa sekä muita taide- ja kulttuuriaineita.
Olen kiinnostunut kerronnasta sen monissa eri merkityksissä. Haastattelen,
katselen, luen, tarkastelen käsitöitä – kaikessa
näkyy se elämänmaisema, joka on jättänyt jälkensä
kokijaansa.
Muistelu eheyttää,
täyttää tyhjiä aukkoja ja tekee menneisyyden meille
kokonaiseksi, sopivaksi ja valmiiksi. Muistella voi itselleen sopivalla
tavalla: puhua, kirjoittaa tai tehdä esimerkiksi käsitöitä.
Muistelija itse valitsee, mitä ja miten itsestään haluaa
kertoa. Joku tekee sen kirjoittamalla, toinen istuttaa puun, kolmas
valmistaa käsityön.