Tutkimussuunnitelma
Katja Hyry
HELMIKUU 1922 POHJOIS-SUOMEN ITÄRAJALLA
RAJA JA RAJAN YLITYKSET vienalaisen pakolaisheimon kerronnassa ja silminnäkijöiden kuvauksissaTämän tutkimuksen kohteena ovat pohjoisen Suomen itärajan tapahtumat helmikuussa 1922. Tuon kuukauden aikana itärajan yli tuli kymmeniä tuhansia pakolaisia ei vain Pohjois-Suomessa, vaan kautta itärajan.
Tutkimuksessa kysytään, minkälainen tuo pakomatka oli? Millä tavalla ja minkälaisista näkökulmista matkaa on eri lähteissä kuvattu? Minkälaisten lähteiden pohjalta on rakentunut kuvamme rajanylityksestä? Kenen ääni kuuluu? Kuka saa todistaa ja miksi?
1. Aineisto
Tutkimuksen aineisto koostuu pakolaisten omista kuvauksista (1) ja lehdissä julkaistuista ja arkistoissa säilytettävistä silminnäkijöiden kuvauksista (2).
Tutkimuksen haastatteluaineisto on koottu kymmenen vuoden aikana (alk. 1989) Kemissä, Kiestingissä ja Ruotsissa asuvien vienalaisten keskuudessa. Aineistosta on valmistunut kaksi opinnäytettä: pro gradu "Pakolaisuus elämänkokemuksena, Tutkimus Kemin ensimmäisen ja toisen polven Karjalan pakolaisista 1991 ja lisensiaatintyö "Rajakansan historia ja historian kokijat, Vienankarjalaisten vaiheet 1900-luvulla" 1994. Haastatteluaineiston lisäksi mukana on kilpakeruissa koottuja kirjoitettuja kuvauksia pakomatkasta (Kansanrunousarkisto). Tutkimuksen kolmas osa, nyt tekeillä oleva väitöskirja, kokoaa uudelleen tarkasteltavaksi tätä aineistoa.
Silminnäkijöiden kuvauksia on julkaistu lehdissä ja talletettu arkistoihin (Sota-arkisto, Kansallisarkisto, Oulun maakunta-arkisto). Silminnäkijät ovat kirjeenvaihtajia, avustusjärjestöjen palveluksessa toimineita ihmisiä sekä luterilaisia ja ortodoksisia pappeja.
2. NäkökulmaTutkimuksen kohteena ovat Suomen pohjoisen itärajan tapahtumat keväällä, erityisesti helmikuussa, 1922. Jo pro gradua tehdessäni havaitsin nk. yleisen historian ja nk. oman historian erilaisen lähestymistavan 1920-luvun tapahtumiin, erityisesti pakolaisuuden syntyyn ja alkuvaiheisiin. Lisensiaatintyötä tehdessäni tavoitteenani oli tarkastella kahden kertojan omaa historiaa ja yleistä historiaa rinnakkain. Päädyin kuitenkin tarkastelemaan niitä erikseen. Tuolloin totesin vain, että ne ovat yhteismitattomia ja eri lainalaisuuksien alaisia.
Ottaessani väitöskirjani ensisijaiseksi tutkimuskohteeksi vienalaisten pakolaisten rajanylityksen ja rajaan liittyvät käsitykset ryhdyin keräämään myös silminnäkijöiden kuvauksia tapahtumasarjasta. Niitä löytyikin. Rajanylityskuvauksia lukiessani minusta alkoi kuitenkin näyttää siltä, että todistajan näkökulma ja tarkastelupaikka vaikuttivat kertomuksen luonteeseen niin voimakkaasti, etteivät todistajat aina puhuneet edes samasta tapahtumasta.
Tietyt seikat kuitenkin pitivät paikkansa: maantieteellinen paikka, ilmasto, ajankohta, tapahtumajärjestys. Kysymys on siis samasta matkasta. Miksi kertomukset ovat niin erilaisia? Aloin kysyä, voiko kertojan näkökulma todella vaikuttaa kertomuksen so. lähteen luonteeseen näin paljon? Kysymykset jatkuivat: Minkälaisten lähteiden pohjalta kuvamme tästä pakolaisjoukosta on muodostunut? Kuka saa todistaa ja miksi? Minkälaisilla perusteilla sopivat lähteet valitaan ja mitä niiltä kysytään?
3. Vienan pakolaiset ja raja
Tullessaan Suomeen 1920-luvulla vienalaiset eivät itse asiassa ylittäneet rajaa, vaan kulkivat ikiaikaisia ja tuttuja teitään Suomen puolelle. Yllättävää on se, että raja katkaisi tämän vuosisataisen vuorovaikutuksen. Tämä tapahtumasarja onnistui yllättämään monet ihmiset niille sijoilleen sodan tapahtumista huolimatta.
Vaikka vuorovaikutukseen ei enää ollut mahdollisuutta, sitä harrastettiin kuitenkin. Malli vuorovaikutukselle löytyi suoraan kotiseudun, rajaseudun, perinteestä. Kuulumisia saatettiin vaihtaa laulamalla, itkemällä järven selän yli tai jopa vierailemalla salaa toisella puolella. Näitäkin matkoja tehtiin melko pitkälle 1920-lukua pitkin itärajaa.
Rajaseudun perinteestä löytyi myös malli käsitellä koettua, antaa sille sanat. Lintu saattoi koputtaa rajantakaisia kuulumisia myös Suomen puolella. Saduista ja tarinoista saattoi etsiä syitä tapahtuneelle.
Neuvostoliitossa pakolaisista ei ollut lupa puhua. He olivat maanpettureita, joiden yhteydenottoa alkuvaiheessa jopa pelättiin seurausten vuoksi. Kun tietoa ei ollut, perustuivat oletukset rajan takana asuvien omaisten vaiheista uskomuksiin ja huhuihin, molemmilla puolilla rajaa.
Pakolaisten ja heidän rajan taakse jääneiden omaistensa moninaiset kuvaukset pakomatkasta luovat konkreettisen kuvan tapahtuneesta. Kokonaan toisenlaisia ovat silminnäkijöiden erilaisiin tarkoituksiin kirjoittamat kuvaukset 1920-luvun pakolaisista Suomen itärajalla. Näissä kuvauksissa puhutaan joukosta, ryhmästä, virrasta tai aallosta, joka vyöryy hallitsemattomana rajan takaa. Tässä joukossa nähdään hätää kärsiviä, apua tarvitsevia ryysyläisiä, mutta myös muinaista, kalevalaista laulajaheimoa, sukukansaamme.
Näissä kuvauksissa pakolaiset ovat osa Meitä, suomalaisia tai suomensukuisia, mutta edustavat myös Toista, jota meidän on pyrittävä auttamaan. Näyttää siltä, että suomalaiset toisaalta kannustivat tulijoita suomalaistumaan, mutta toisaalta myös säilyttämään omia heimopiirteitään. Oletettiin, että Suomen pakolaiset kerran muuttavat takaisin ja asuvat vapaata Karjalaa.
4. Tutkimuksen tavoitteet: tutkimusongelmia
Tutkimuksessa kysytään, miten (1) vienalaiset kertojat puhuvat rajasta ja rajan ylityksistä: Miten koti ja kodin rajat paikantuvat kertojien kartalla? Mihin raja piirtyy? Minkälainen on kertojien rajantakainen: Mitä rajan takana on? Missä rajantakainen on? Miten ylittämättömäksi koettua rajaa on ylitetty? Minkälaisia malleja rajaseudun perinne antoi rajanylityskokemuksen käsittelyyn?
Historian vaiheita seurataan kokijoiden jalanjäljissä. Tutkimuksen kohteena on oma historia, yksilön kertomus kokemistaan vaiheista. Tämä osa aineistoa on näiden kysymysten kannalta erityisen kiinnostava. Onhan tutkimuksen kohteena kansanosa, jonka vaiheista on miltei aina kirjoittanut enemmistö, itäinen tai läntinen. Mahdollisuutta omaehtoiseen, kirjalliseen ja äidinkieliseen omien vaiheiden tulkintaan ei juuri ole ollut. Vienalaisten oma historia onkin tallentunut lähinnä haastatteluihin; se on elänyt puhuttuna. Kirjallisia kuvauksia koetusta historiasta on hyvin vähän.
Tutkimuksessa ovat mukana myös ne aktiiviset perinteentuottajat, joita tutkin lisensiaatintyössäni. Tässä yhteydessä kysyn: Tuliko heidän tuottamastaan perinteestä osa vienalaisten yhteistä historian tulkintaa? Antoiko perinteen tuottaminen heille mahdollisuuden osallistua yhteisen ja yhteisössä tunnustetun historian tuottamiseen?
Tutkimuksessa kysytään, miten (2) silminnäkijät kuvaavat rajanylittäjiä: Minkälaisia näkökulmia kuvauksista löytyy? Mitä eri kuvaukset kertovat pakomatkasta? Tuleeko pakolaisten oma kokemus esille näistä kuvauksista? Minkälaisia tavoitteita nämä kuvaukset palvelevat? Mihin ja miksi ne on kirjoitettu?
Tämä osa aineistoa on tärkeä ja tarpeellinen peili pakolaisten omille kuvauksille. Se kertoo pakolaisten nopeasta asemanmuutoksesta ja siitä yhteiskunnallisesta tilanteesta, johon he rajanylityksen jälkeen joutuivat.
Lopuksi tutkimuksessa kysytään, minkälaisia lähteitä ajanjaksoa kuvaavassa historiantutkimuksessa on käytetty? Miksi? Minkälaiset näkökulmat tallentuivat osaksi historiantutkimusta? Kenen matka itäisen rajan ylitys 1920-luvulla lopulta oli?
5. Tutkimuksen tavoitteet: Tutkimusmetodista
Tämän tutkimuksen tärkeänä tavoitteena on kyetä tarkastelemaan samasta tapahtumasarjasta todistavia erilaisia lähteitä rinnakkain. Erilaisten aineistojen rinnakkaisen lukemisen mahdollistaman tutkimusmetodin luominen on yksi tutkimuksen keskeinen tavoite. Miten näitä lähteitä voi lukea? Minkälaisia todisteita ne ovat? Minkälaiset seikat lähteiden lukijan on huomioitava?
Tässä tutkimuksessa on tarkastelun kohteena kolme erilaista historiakuvaa: pakolaisten oma, silminnäkijöiden kuva sekä historiantutkimuksen luoma kuva. Erilaiset historiakuvat elävät samassa maailmassa vuorovaikutuksessa keskenään. Myös tutkijoiden tulisi kyetä tarkastelemaan erilaisia historiakuvia ja erilaisia lähteitä rinnakkain; niiden erityispiirteet ja lajiin liittyvät ehdot huomioiden.
6. Työn nykyvaiheesta
Noin 90 % aineistostani on koossa ja käsittelyvalmiina. Asiantuntevassa ohjauksessa ja suotuisissa taloudellisissa olosuhteissa työ valmistuu kahden vuoden aikana. Rakennan parhaillaan työn teoreettista viitekehystä ja pyrin saamaan kokonaiskuvaa siitä rajaseudun perinteestä, joka tarkastelee rajanylitykseen liittyviä teemoja Vienan suurta pakolaisuutta edeltävällä ajalla.
